Tänään on torstai ja 4. päivä syyskuuta ja olemme nyt jo asettuneet tänne hyvin, paitsi että joitain hankintoja on vielä tehtävä, jotta saisimme uuden kotimme valmiiksi. Aurinko paistaa jälleen pilvettömältä taivaalta ja elämä hymyilee ja minä hymyilen läpi tuskien ja kyynelten. Mutta ehkäpä nämäkin tuskan kyyneleet vielä kuivuvat ja voin vapaammin hymyillä, kun on kuitenkin aihetta hymyyn. Minulla on vaan kiusannut nyt tuo kylki, joka venähti autossa istuessa aika pahastikin, kun en nääs huomannut niitä hidastekumpareita joita täällä ainakin on aika tiuhaan aina asutusalueella. Mutta onneksi on hyviä ystäviä, joilta saan hyviä neuvoja ja niinpä ostimme apteekista tulehduslääkettä ja otan sitä viikon ajan ja nyt jo tuntuu paremmalta, että ei ole niin jäykkää ja kivuliasta se liikkuminen. Mutta kaikesta oppii ja nyt olenkin aina huomioinut nämä kumpareet, jotta ei mikään paikka venähtäisi enää. Mutta kokemustahan se on tuokin ja kokemuksesta aina oppii.

Muutoin olemme joka ilta kun hieman viilenee, niin lähdemme kissalenkeille viemään ruokaa ja annan rapsutuksia. Nyt heitä on jo yli 30 kolmessa eri paikassa. Kaikki ovat ihania ja viime kevään pentuja ja jokunen on vielä viime keväisiäkin tuttuja. Ja he tunnistavat meidät ja tulevat pökkimään. Se on ihana tunne se! Karvis kissoja on nyt ollut eniten 19 ja aina tulevat meitä vastaan, kun sammutamme auton moottorin. Sitten yhdessä marssimme ruokapaikalle ja ensin otan kuvia ja sitten annamme purkkiruokaa lohta ym, ja papanoita ja vettä. Hyvin maittaa kaikille ruoka ja kun saavat syötyö, niin jäävät makoilemaan siihen ja pesevät itseään. Hyvin puhtaita ja hyvin syöneen näköisiä he kaikki ovatkin.

No huomenna alkaakin sitten se kaivattu kässäkerho ja minäkin olen jo aloittanut oman käsityöni. Tosin minun aikani taitaa mennä Röllin ja Rosan kanssa hellien heitä. Mutta kun he ovat vaan niin suloisia! Harmi vaan että hiukseni eivät ole hyvin, kun kampaaja, tämä tyttö, joka sen teki viimeksi, niin ei oikein tehnyt mieleni mukaan. Mutta jospa joku toinen sitten seuraavalla kerralla ja sitten kyllä otankin jo permiksen. Minä nimittäin kasvatan nyt ja yritän saada permiksen näihinkin hiuksiini.

Nyt odottelen kieli pitkällä uutta laitetta, joka meni tilaukseen ja soittavat sitten, kun on tullut heille.  Tuo minun vanha tablettini on vain halpis, joten ei voi vaatiakaan siltä mitään hyvää toimintaa. Mutta olenpahan oppinut sitä käyttämään ja nyt on mahdollisuus saada kunnon kone ja siihen vielä sellainen yhdistys tuohon telkkuun, jotta sitten kyllä kelpaa päivitellä ja tehdä kaikenlaista. Ja tästähän minä oikein nautin, kun saan kirjoitella tänne, mitä aivoni sanelevat.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa syyspäivää sinne Suomeen ja täällä nautimme +30 asteen lämmöstä, pilvettömästä taivaasta ja auringosta!